Kysymyksiä vehnistä  ~ FAQ
       
 

    YHDEKSÄN KYSYMYSTÄ VEHNÄTERRIERISTÄ


1. Onko vehnäterrieriä vaikea hoitaa ja kouluttaa?
Vehnäterrieri ei ole erityisen hankala hoidettava. Se yleensä pärjää normaalilla teollisesti valmistetulla koiranruoalla, johon on lisätty hieman herkkuja. Turkin hoito vie jonkin verran aikaa, pentuna ja nuorena suositeltavaa on päivittäinen turkinhoito. Vehnä vaatii säännöllistä liikuntaa, vähintään tunnin lenkki päivittäin. Lisäksi vehnä mielellään osallistuu kaikenlaiseen toimintaan. Vehnälle sopii hyvin mm koirien esteradat (agility) että tottelevaisuusharjoitukset. Vehnä on kuitenkin hyvin itsepäinen, joten kouluttamiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta. Älykkäänä rotuna vehnä ei suostu tekemään mitä tahansa, varsinkaan jos touhussa ei tunnu olevan järkeä! Pelkäksi sohvalla makaavaksi seurakoiraksi vehnästä ei ole.



2. Onko totta, ettei vehnästä lähde karvaa?
On. Vehnä on sikäli helppohoitoinen rotu, että sillä ei ole lainkaan karvanlähtöä. Karva lyhennetään leikkaamalla, sitä ei nypitä. Tietyssä iässä, noin 1-2-vuotiaana, irtoaa pentuajan turkki. Nämäkin karvat yleensä eivät lentele ympäriinsä, vaan ne irtoaa normaalin kampauksen/harjauksen yhteydessä.


3. Onko vehnän turkki vaikea hoitaa?
On ja ei. Vehnän karva vaatii jonkin verran työtä, että se pysyisi takuttomana ja kauniina. Säännöllisesti hoidettuna on vehnän turkki hyvin helppohoitoinen ja hylkii likaa, eikä se märkänäkään haise pahalle. Turkin pesu on tarpeen noin kuukauden välein, vaikka viikottain kurakelien aikaan. Pentuiässä olisi syytä opettaa pentua seisomaan päivittäin pöydällä kampauksen/harjauksen aikana ja samalla harjoitella muitakin hoitotoimenpiteitä, kuten korvakäytävien nyppiminen karvoista, kynsien leikkuu jne. Vehnä vaatii noin 3-5 kertaa vuodessa trimmauksen, joka tehdään leikkaamalla, ei nyppimällä. Vehnä tulee trimmata viimeistään puolivuotiaana ensimmäisen kerran, mieluummin jo 4-kuukauden ikäisenä. Kasvattaja suorittaa monesti ensimmäisen trimmauksen. Itsekin kannattaa kuitenkin opetella arkitrimmausta, jotta voi pitää esim. korva- ja tassukarvat lyhyenä. Näin ei rapakeleillä kulkeudu niin paljon likaa sisään koiran mukana. Kerry- ja vehnäterrierikerho järjestää myös kursseja, joissa oppii vehnän trimmauksen.



4. Sopiiko vehnäterrieri allergiselle?
Vehnäterrieri on useasti kutsuttu ns. allergiaystävälliseksi koiraroduksi, eli vehnä ei välttämättä aiheuta allergisia reaktiota ihmisille, jotka yleensä oireilevat korista. Moni saa kuitenkin oireita. Yksi syy vehnän ”allergiakestävyyteen” voi olla se, että vehnän turkkia pestään usein, se on siis puhdas ja turkkia hoidetaan asuintilan ulkopuolella. Allergiaoireet eivät välttämättä ilmaannu heti, mutta niitä voi tulla vuosienkin päästä. On myös mahdollista olla allerginen yhdelle vehnälle, ja toiselle ei.

Jos ihminen on koiralle allerginen, hänen ei tulisi ottaa koiraa ollenkaan. Jos myöhemmin joutuu luopumaan koirasta, on tämä usein hyvin ikävää sekä koiralle että ihmiselle. Vehnä saattaa olla sopiva rotu, jos tietää olevansa jollekin eläimelle allerginen, mutta ei koiralle. Yksi keino varmistaa tätä, on mennä allergiatestiin ja tarkistamaan, tuleeko koirasta reaktioita. Yksi mahdollisuus on kokeilla aikuisen vehnän kanssa jos se on mahdollista.



5. Sopiiko vehnä lapsiperheeseen?
Kyllä ja ei. Vehnä sopii erinomaisesti lapsiperheeseen jos perheessä on koirakokemusta. Pieni lapsi ei välttämättä aina ymmärrä, että koira on elävä olento eikä lelu. Ja pentu saattaa luulla, että lapsikin on koiranpentu, ja leikit ovat sen mukaiset. Perheeseen, jossa on alle kymmenenvuotiaita lapsia, olisi ehkä varminta ottaa vehnänarttu. Ne ovat monesti hieman helpompia kasvattaa, uroksilla on monesti hieman itsepäisempi luonne ja ovat lisäksi isompia ja voimakkaimpia. Aina tulee kuitenkin muistaa, että vastuu koirasta ja sen kasvatuksesta ja hoidosta on aikuisella!



6. Onko vehnäterrieri terve rotu?
Vehnäterrieri on suhteellisen terve rotu. Rodussa tavataan kuitenkin joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten melkein kaikilla rotukoirilla tänään. Näistä tärkeimmät ovat munuaisdysplasia, proteiinikato, lonkkavika sekä PRA. Munuaisdysplasia on sikäli ikävä sairaus, että siihen sairastuneet koirat kuolevat, yleensä melko nuorina. Munuaisdysplasian suhteen on Suomessa tänä päivänä suhteellisen hyvä tilanne, koska viimeiset tunnetut tapaukset ovat 1990-luvun alkuvuosilta. Proteiinikato saattaa myös aiheuttaa koiran kuoleman, mutta sairaus saattaa myös olla ruokavaliolla (mm. gluteeniton dieetti) hoidettavissa. Suomessa tavataan joitakin proteiinikatotapauksia vuosittain. Lonkkavika on vehnän pienehköstä koosta johtuen melko pieni ongelma, vaikka lonkkavikoja (C- ja D- aste) tavataankin jonkin verran. PRA-silmäsairautta ei ole todettu 1990-luvulla. Suunniteltaessa vehnäpennun hankintaa kannattaa ottaa selvää kasvattajalta pennun vanhempien terveystilanteesta.



7. Kuinka vanhaksi vehnä elää?
Vehnä on suhteellisen pitkäikäinen rotu, 12-15 vuoden ikä ei ole mikään harvinaisuus. Vehnä myös pysyy virkeänä pitkään, jotkut vehnät menestyvät koiranäyttelyissäkin erinomaisesti vielä kymmenenvuotiaanakin.



8. Mistä saa vehnäterrierin pennun?
Vehnä on suhteellisen suosittu rotu, jonka kysyntä ylittää ajoittain tarjonnan. Joskus voi joutua odottamaan pentua pitkänkin ajan. Vehniä myydään harvemmin lehtien palstoilla. Tulevista vehnäpennuista löytyy parhaiten tietoa rotujärjestön Kerry- ja vehnäterrierikerhon pentuvälityksestä. Kerry- ja vehnäterrierikerhon pentuvälityksessä on kerhon jäsenen astutettu/syntynyt-ilmoitus, kasvattajilla on yleensä suunnitelma pidemmällä tähtäimellä, joten kannattaa soittaa kasvattajille ja kysyä tulevia pentusuunnitelmia.



9. Mitä pitää ottaa huomioon, jos haluaa hankkia vehnäterrierin?
Vehnäpentu kannattaa hankkia vain rotujärjestön Kerry- ja vehnäterrierikerhon jäsenenä olevalta kasvattajalta. Vehnäpennulla tulee olla Suomen kennelliiton virallinen rekisterikirja, aina sitä ei ole vielä luovutushetkellä johtuen Suomen Kennelliiton rekisteröintiruuhkasta. Pennusta tulee tehdä kauppakirja Suomen Kennelliiton sopimuslomakkeella. Pentu tulee olla eläinlääkärin tarkastama, josta tulee olla todisteena tarkastuspöytäkirja. Pennun mukana tulee seurata kirjalliset hoito-ohjeet. Kasvattajan tulee kertoa rodussa esiintyvistä sairauksista ja pennun riskeistä sairastua niihin. Pennun vanhemmille tulee olla tehty rodunomaiset terveystutkimukset: lonkkatutkimus, silmätarkastus ja veri/virtsa-arvot tulee olla tutkitut. Vanhemmat tulee olla terveet ja täyttää Kerry- ja vehnäterrierikerhon jalostusohjeiden vähimmäissuosituksia. Näin ollen esim. jos toisella vanhemmilla on lievä lonkkavika, pitäisi toinen olla ehdottaman tervelonkkainen. ”Koiran vanhemmat ovat terveet” –väittämän tueksi tulee kasvattajan pystyä esittää kirjallisia todisteita kuten lonkka- ja silmälausuntoja ja muita tutkimustuloksia. Kasvattajan pitäisi lisäksi mm olla selvillä siitä, kuinka läheistä sukua vanhemmat ovat keskenään, koska ahdas sisäsiitos saattaa heikentää rodun terveyttä. Suosituksena on, ettei 8 polven sukulaisuusaste saisi ylittää 10%. Suurin osa vehnäkasvattajista liittävät pennunostajansa jäseneksi Kerry- ja vehnäterrierikerhoon ja suorittavat ainakin ensimmäisen trimmauksen pennulle ilmaiseksi.

Kysymykset: Pennun tiedustelijoilta vuosien varrelta

Vastaukset: Karin Bergbom ja Annu Tamminen (kennel Boundary Oak)

Lähteet: Kauppalaki, Suomen kennelliiton sekä Kerry- ja vehnäterrierikerhon säännöt ja ohjeet